Kärsivällisyyden opettelua

 Vaikeinta varmaan kaikissa pitkän ajan tavoitteissa on se, että suurin osa ajasta on vain odottelua. Luonteeni on sellainen, että pitäisi saada tehdä heti täysillä ja tuntea etenevänsä jatkuvasti kohti tavoitetta. Täysillä tai ei ollenkaan. Jo pienestä asti turhauduin koulussa siihen, että edettiin aivan kuolettavan hitaasti. Tehtävät tehtyäni aloin häiriköidä luokassa kun ylimääräinen energia piti johonkin purkaa.

Säästän ja opiskelen, mutta koulua ei pysty nopeuttamaan eikä rahaa tule kuin kerran kuukaudessa. Saan siis tällä hetkellä aikuiskoulutustukea ja yhdestäkin ansaitusta eurosta menetän osan tuestani. Työnteko ei siis kannata tässä kohtaa. Innostus on katossa ja sormet syyhyävät tekemisen puutteesta. Silti en voi muuta kuin odottaa. Sain onneksi työharjoittelupaikan ja aloitan siellä tammikuussa. Kun nyt edes siihen asti jaksaisi odotella sekoamatta.

https://www.thestar.com/life/health_wellness/2020/05/27/is-time-going-faster-for-you-you-could-be-experiencing-chunking.html

Hahaa! Sain sittenkin vielä 4 kurssia loppuvuodelle itsenäisesti tehtäväksi. Nyt saa vähän onneksi sellaisen tunteen, että tässä edistytään sittenkin!