Opettele niin osaat

 "Olisin halunnut oikeasti arkkitehdiksi, mutta en ollut tarpeeksi hyvä matematiikassa." 

Moni on varmasti kuullut vastaavanlaisia lausahduksia ja moni on varmasti niitä itsekin käyttänyt. Minä en ole yhtään sen parempi, joten tiedän.

Olen vasta ihan oikeasti parin viimeisen vuoden aikana sisäistänyt edesmenneen isäni sanat "Opettele niin osaat". Lapsena en osannut lukea enkä uida, en osannut ajaa pyörällä enkä sitoa kengännauhoja. Kuulin isältäni usein nuo sanat ihan turhautumiseen asti. Isä ei päästänyt vähällä eikä tarjonnut kaikkea valmiina. Vasta aikuisena olen tajunnut kuinka arvokkaan opin hän noilla sanoillaan antoi. 

Olen ymmärtänyt, että ihan kaiken voi opetella. Joidenkin taitojen opetteluun tarvitaan vaan enemmän työtä. On totta, että esimerkiksi matemaattisia lahjoja on eritasoisia, mutta tahdolla, sinnikkyydellä ja kovalla työllä voi lahjakkuustasosta johtuvan eron kuroa kiinni.

Minun suurin lahjani on musikaalisuus. Isäni peruja sekin. Vanhempani erosivat kun olin 8-vuotias ja samoihin aikoihin opettajat koulussa suosittelivat minulle hakemista musiikkiopistoon. Hainkin sinne ja pääsin, mutta äitini sai valita soittimen. En tiedä mihin hänen valintansa täysin perustui,(ehkä soittimen hintaan,) mutta aloin soittaa poikkihuilua. 

Vihasin soitinta alusta alkaen, sillä eniten halusin laulaa ja laulun rinnalle olisin halunnut joko kitaran tai pianon säestämään. Olin kuitenkin pienenä liian ujo ja pelokas tuomaan omia mielipiteitäni esille, joten aloin vastahakoisesti soittaa huilua. Soittaminen tapahtui vain soittotunneilla kerran viikossa enkä koskenut soittimeen milloinkaan muualla. Meni kuitenkin kahdeksan vuotta kun opettaja ensimmäisen kerran huomasi, etten ollut harjoitellut viimeisintä kotiläksyäni kunnolla. Lopetin tunneilla käymisen siihen.  

Pelkillä lahjoilla pääsin siis kahdeksan vuotta eteenpäin kenenkään huomaamatta, että en ollut koskaan tehnyt yhtään työtä sen eteen. Samalla tavalla surffailin peruskoulun ja lukion läpi (en kylläkään enää lopuksi kovinkaan hyvillä arvosanoilla). Pitkään luulin myös monissa muissa asioissa, että jotain joko osaa tai sitten ei osaa. Minulle oli täysin vierasta se, että asioita pitäisi opetella ja joskus se vaatii paljonkin työtä.

Hain myös kouluihin valmistautumatta yhtään pääsykokeisiin. En saanut koskaan koulupaikkaa ja joka kerta totesin vaan, että en varmaankaan sitten sovellu alalle kun en päässyt sisään.

Jälkikäteen mietin, että olen tuhlannut aivan kamalan monta vuotta siihen, että en ole tajunnut ottaa oppia vastaan kun sitä olisi ollut tarjolla. Kuinkahan hyvä huilunsoittaja olisi se, jonka paikan vein musiikkiopistossa, mutta joka olisi todella halunnut soittaa huilua? Tai kuinka hyvä pianonsoittaja minusta olisi tullut jos olisin soittanut tuon kahdeksan vuotta pianoa. Soittaisin varmaan vieläkin.

Itse en koskaan sitten alkanut soittaa pianoa enkä mitään muutakaan. Musiikilliset lahjani ovat täysin käyttämättä ja varmaankin surkastuneet pois. Todennäköisesti se, joka olisi halunnut olla paikallani musiikkiopistossa huilua soittamassa, haki seuraavana vuonna uudestaan tai keksi jonkin muun tavan opetella huilunsoittoa. Jos jotain todella haluaa, ei yksi vastoinkäyminen lopeta kaikkea. Täytyy vain tehdä töitä unelmansa eteen enemmän.

Halusin vaan sanoa, että tuo lausahdus: "Olisin halunnut oikeasti arkkitehdiksi, mutta en ollut tarpeeksi hyvä matematiikassa", on epätosi.  

–Oikeastaan et halunnut arkkitehdiksi niin kovasti, että olisit ollut valmis opettelemaan matematiikkaa.



Ps. Minä itse lupaan ja vannon, että kaivan vielä musikaalisuuteni esille ja opettelen soittamaan sitä pianoa.


Kommentit